Kääntäminen kielestä toiselle ei ole ollenkaan helppoa, oli kyseessä sitten internetsivu, kirja tai lehtinen. Kääntämisessä tulee usein vastaan käytettävän terminologian tai ammattikielen tuomat haasteet. Haastetta tuo myös se, että esimerkiksi englanninkielisellä sanalla "do" on suomen kielessä 41 vastinetta ja sanalla "play" vain (!) 25 käännöstä.
Tämän viikon tunnilla käänsimme kalligrafiaan liittyvää englanninkielistä tekstiä suomeksi. Olen toki jo aikaisemminkin tuskaillut kääntämisen kanssa, mutta nyt tämän tehtävän myötä kääntämisen haastavuus vasta paljastui toden teolla. Sen jäkeen kun on ymmärtänyt lähdekielen sanoman ja jotenkuten kääntänyt sanat vastaamaan niiden oikeaa tarkoitusta, alkaa se kääntämisen hauskuus: tehdä sanoista hyvältä kuulostavia lauseita. Vain harvoin, jos koskaan, sanasta sanaan kääntäminen on mahdollista. Oma huomioni tähän on, että ei ikinä. Käännettävät kielet on tunnettava todella hyvin, jotta pystyy muodostamaan hyvältä kuulostavia ja merkitystään muuttamattomia käännöksiä eikä käännöskukkasia. Kaikki kunnioitus siis kääntäjille!
Meillä kotona isä on aina ihmetellyt, että miksi ohjelmaa katsoessa tarvitsee kuulla puhetta kun "sehän on siinä jo suomennettuna". En voi häntä kauheasti sormella syyttää, koska tiedän, että hän ei varsinaisesti ole englannin kielen virtuoosi. Nyt hän on toki ymmärtänyt, että monesti sanat ja merkitykset ovat suomennettu ihan päin peetä, suokaa anteeksi kielen käyttöni! Olen monesti huvittanut itseäni lukemalla elokuvien ja sarjojen tekstitysten käännöskukkasia. Oma ehdoton suosikkini on Homelandin 3 tuotantokaudelta oleva repliikki: Carrie, you are 15 weeks pregnant. Ja suomennos kuuluu: Carrie, sinä olet 16. kuulla raskaana. Ööööööh mitä?
Verkkokirjoittamisen kurssi on loppu, joka tarkoittaa myös sitä, että tämän blogin päivittäminen päättyy. Voi olla, että jatkan kirjoittamista, mutta koska opintonikin alkavat olemaan loppusuoralla niin en ainakaan oppimisblogia enää pidä. Lupaan totta kai tulla tänne kertomaan uuden blogini osoitteen, jos päädyn sitä kirjoittamaan. Kiitos teille lukijoille!
torstai 6. maaliskuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Wiki, wiki, wiki
Mikä siis on wiki? Jaakko Kurhila Kielijelppi-sivustolla selittää sanan näin: Yksinkertaistettuna wiki tarkoittaa muokattavissa olevaa julkista www-sivua tai -sivustoa, jota kuka tahansa voi muokata millä tahansa tavallisella www-selaimella.
Omat tietoni wikeistä ovat aika hataria, joten tässä kirjoituksessa käytän hyväkseni tunnilla oppimaani ja Kielijelppi-sivustoa.
Meille kaikille wikeistä tunnetuin eli Wikipedia on varmasti tuttu. Olemme sieltä yhden tai kahden (tai ehkä tuhannen) asian tarkastaneet. Wikipediaa käyttäessään täytyy muistaa tarkastella tekstiä kriittisesti, sillä sehän ei varsinainen ole oikea tietosanakirja, vaan se perustuu ihan meidän tavallisten ihmisten tietoon. En tarkoita, että sinne ihan kaikenmaailman höpöjutut pääsevät julkiseksi tiedoksi, mutta omaa päätään saa ja pitää käyttää.
Wikien hyviä ominaisuuksia on sen avoimuus ja helppokäyttöisyys. Avoimuutta voi kuitenkin rajata käyttäjäkohtaiseksi tai salasanasuojauksella.
Miten siis yritykset voisivat hyötyä wikeistä?
1. Yrityksen kannattaa luoda Wikipediaan yritysesittely. Google-hakua käytettäessä nousee Wikipedia yhdeksi ylimmäisistä hakutuloksista. Esimerkiksi hakusanalla Nokia ensimmäiseksi hakutulokseksi tulee Nokian (yritys) kotisivu, toisena Nokian (kaupunki) kotisivu ja kolmantena Wikipedian yritysesittely Nokiasta.
2. Wikiä pääsevät muokkaamaan kaikki, jotka ovat saaneet kutsun osallistua sivustolle ja ovat luoneet tunnukset. Yritykset voisivat käyttää tätä mahdollisuutta korvaamaan pitkät sähköposti ketjut. Wikiin voisi kerätä esimerkiksi projektiin liittyviä tietoja, dokumentteja ja aikatauluja.
Tässä tämä pieni tietoisku wikeistä.
Omat tietoni wikeistä ovat aika hataria, joten tässä kirjoituksessa käytän hyväkseni tunnilla oppimaani ja Kielijelppi-sivustoa.
Meille kaikille wikeistä tunnetuin eli Wikipedia on varmasti tuttu. Olemme sieltä yhden tai kahden (tai ehkä tuhannen) asian tarkastaneet. Wikipediaa käyttäessään täytyy muistaa tarkastella tekstiä kriittisesti, sillä sehän ei varsinainen ole oikea tietosanakirja, vaan se perustuu ihan meidän tavallisten ihmisten tietoon. En tarkoita, että sinne ihan kaikenmaailman höpöjutut pääsevät julkiseksi tiedoksi, mutta omaa päätään saa ja pitää käyttää.
Wikien hyviä ominaisuuksia on sen avoimuus ja helppokäyttöisyys. Avoimuutta voi kuitenkin rajata käyttäjäkohtaiseksi tai salasanasuojauksella.
Miten siis yritykset voisivat hyötyä wikeistä?
1. Yrityksen kannattaa luoda Wikipediaan yritysesittely. Google-hakua käytettäessä nousee Wikipedia yhdeksi ylimmäisistä hakutuloksista. Esimerkiksi hakusanalla Nokia ensimmäiseksi hakutulokseksi tulee Nokian (yritys) kotisivu, toisena Nokian (kaupunki) kotisivu ja kolmantena Wikipedian yritysesittely Nokiasta.
2. Wikiä pääsevät muokkaamaan kaikki, jotka ovat saaneet kutsun osallistua sivustolle ja ovat luoneet tunnukset. Yritykset voisivat käyttää tätä mahdollisuutta korvaamaan pitkät sähköposti ketjut. Wikiin voisi kerätä esimerkiksi projektiin liittyviä tietoja, dokumentteja ja aikatauluja.
Nyt toivottelen kaikille rentouttavaa talvilomaa! Toivottavasti päästäisiin loman kunniaksi pienen pakkasen puolelle, jotta voisin kokeilla, että vieläkö luistimilla pysyy pystyssä ;)
maanantai 17. helmikuuta 2014
Kirjallisuutta mä metsästän, tahdon saada hyvän!
Tällä viikolla ei tainnut olla valmista aihetta, kun ei ollut tuntejakaan. Eli saatte kuulla asiasta, joka vie kaiken aikani, energiani ja yöuneni, toisin sanoen kutsumme tätä asiaa opinnäytetyöksi.
Havahduin perjantai-iltana kymmeneltä siihen, että luin lähdekirjallisuutta. Olenpas tunnollinen, tai ehkä vaan todella syvällä oppari-suossa. Kellon ajan lisäksi päätin lopettaa lukemisen, koska neljästä kirjasta mielenkiintoisimpana juttuna pidin viereisen kuvan tekstiä. Ote on Robert T. Moranin, Philip R. Harrisin ja Sarah V. Moranin kirjasta nimeltä Managing Cultural Differences. Ja surullisinta on se, että en hyödy tästä tekstistä mitenkään. Kirjallisuuden metsästys jatkukoon.
Työtäni varten olen tutustunut kansainvälisyyttä koskevaan kirjallisuuteen ja törmäsin mielestäni mielenkiintoiseen ja helppolukuiseen kirjaan. Teos on nimeltään Kotona kaikkialla ja sen on kirjoittanut Niini Vartia. Kirjoittaja on asunut monessa eri maassa ja käyttää näitä oman elämän esimerkkejä antamaan tukea tekstilleen. Suosittelen lämpimästi kaikille!
Havahduin perjantai-iltana kymmeneltä siihen, että luin lähdekirjallisuutta. Olenpas tunnollinen, tai ehkä vaan todella syvällä oppari-suossa. Kellon ajan lisäksi päätin lopettaa lukemisen, koska neljästä kirjasta mielenkiintoisimpana juttuna pidin viereisen kuvan tekstiä. Ote on Robert T. Moranin, Philip R. Harrisin ja Sarah V. Moranin kirjasta nimeltä Managing Cultural Differences. Ja surullisinta on se, että en hyödy tästä tekstistä mitenkään. Kirjallisuuden metsästys jatkukoon.Työtäni varten olen tutustunut kansainvälisyyttä koskevaan kirjallisuuteen ja törmäsin mielestäni mielenkiintoiseen ja helppolukuiseen kirjaan. Teos on nimeltään Kotona kaikkialla ja sen on kirjoittanut Niini Vartia. Kirjoittaja on asunut monessa eri maassa ja käyttää näitä oman elämän esimerkkejä antamaan tukea tekstilleen. Suosittelen lämpimästi kaikille!
perjantai 7. helmikuuta 2014
Some-suunnitelma uudelle mielikuvitus yritykselleni
Some-suunnitelman teko uudelle aloittavalle yritykselle on siis tämän viikon aihe. Ensinnäkin, ennen kuin yrittäjä päättää mitä sosiaalista mediaa yritys käyttää, on tiedettävä yrityksen kohderyhmä. Kohderyhmän lisäksi kannattaa myös miettiä omaa osaamistaan käyttää erilaisia some-palveluita. Suotta yrittäjä valitsee jonkun sosiaalisen median kanavan, jota ei osaa itse käyttää. Siis mikäli yrittäjä itse ylläpitää valitsemiaan some-palveluita. Yrittäjän on myös mietittävä, että kuinka paljon hänellä on aikaa päivittää yrityksen some-palveluita. Jos aikaa on vähän, ei kannata liittyä kaikkiin mahdollisiin, vaan keskittyä vain niihin, joiden kautta yritys parhaiten tavoittaa asiakkaansa.
Leikitään, että olen perustamassa nuorille aikuisille suunnattua kenkäkauppaa. Yrittäjänä valitsen some-palvelut, joita nuoret käyttävät eli Instagramin, blogin, Facebookin ja YouTuben. Kenkäkaupan blogi tulee olemaan muotiblogi-tyylinen, jossa on paljon kuvia ja vähemmän tekstiä. Istagram on nopeasti suosiota saavuttanut some-palvelu kuvien jakoon.
#-merkityt kuvat löytävät kyllä katsojansa, ja Seuraa-toiminnolla yritys voi saavuttaa suuren "asiakaskunnan". Facebook on hyvä palvelu tuomaan yritykselle näkyvyyttä ja lisäämään markkinointia. En kuitenkaan koko sosiaalisen median painoa laittaisi Facebookille. YouTubeen lisäisin videoita kenkäkaupan tapahtumista. Kaikkia palveluita käyttäisin lisäämään yrityksen näkyvyyttä ja kertomaan kampanjoista ja tarjouksista. Twitteriä voisin harkita myös, mutta odottaisin Twitteriin liittymistä vielä, sillä se ei varsinaisesti ole paras mahdollinen palvelu lisäämään yrityksen näkyvyyttä ja markkinointia.
Tällaisella some-suunnitelmalla lähtisin siis kenkäkaupan kanssa liikkeelle. Niin ja te epäilijät: Kyllä, perustaisin myös omat internetsivut, mutta en lue internetsivuja sosiaaliseksi mediaksi.
Tästä ruotsalaisesta uutisesta vielä tämän päivän naurut. Jos aina ei Suomessa onnistuta tekemään oikeita uutisia, niin ei se näköjään helppoa ole muuallakaan :D
Leikitään, että olen perustamassa nuorille aikuisille suunnattua kenkäkauppaa. Yrittäjänä valitsen some-palvelut, joita nuoret käyttävät eli Instagramin, blogin, Facebookin ja YouTuben. Kenkäkaupan blogi tulee olemaan muotiblogi-tyylinen, jossa on paljon kuvia ja vähemmän tekstiä. Istagram on nopeasti suosiota saavuttanut some-palvelu kuvien jakoon.
#-merkityt kuvat löytävät kyllä katsojansa, ja Seuraa-toiminnolla yritys voi saavuttaa suuren "asiakaskunnan". Facebook on hyvä palvelu tuomaan yritykselle näkyvyyttä ja lisäämään markkinointia. En kuitenkaan koko sosiaalisen median painoa laittaisi Facebookille. YouTubeen lisäisin videoita kenkäkaupan tapahtumista. Kaikkia palveluita käyttäisin lisäämään yrityksen näkyvyyttä ja kertomaan kampanjoista ja tarjouksista. Twitteriä voisin harkita myös, mutta odottaisin Twitteriin liittymistä vielä, sillä se ei varsinaisesti ole paras mahdollinen palvelu lisäämään yrityksen näkyvyyttä ja markkinointia.
Tällaisella some-suunnitelmalla lähtisin siis kenkäkaupan kanssa liikkeelle. Niin ja te epäilijät: Kyllä, perustaisin myös omat internetsivut, mutta en lue internetsivuja sosiaaliseksi mediaksi.
Tästä ruotsalaisesta uutisesta vielä tämän päivän naurut. Jos aina ei Suomessa onnistuta tekemään oikeita uutisia, niin ei se näköjään helppoa ole muuallakaan :D
maanantai 3. helmikuuta 2014
Some-minä
Sosiaalinen media ei suinkaan käsitä pelkkää Facebookia, vaikka monet niin ajattelevat. Erilaisia wikipalveluita, yhteisöjä, blogi- ja mikroblogipalveluita, mediapalveluita, linkkien ja uutisten jakopalveluita sekä virtuaalimaailmoja, nämä kuuluvat sosiaaliseen mediaan.
Itse käytän vain murto-osaa kaikista sosiaalisen median palveluista. Spotify, Facebook, Instagram ja YouTube ovat some-palveluita, joita käytän päivittäin. Harvemmassa käytössä ovat wiki-alustat, LinkedIn, Google+ ja blogit. Blogeja käytän tämän kurssin myötä vähän enemmän kuin normaalisti, mutta en kuitenkaan päivittäin.
Spotifya ja YouTubea käytän ensisijaisesti musiikin kuunteluun. YouTubesta toki katselen myös videoita. Facebookin käyttö on itselläni muuttunut ajan myötä. Aikaisemmin se oli lähinnä palvelu, jossa vietin aikaa ja kyttäsin ihmisiä, ja kyllä pystyn myöntämään heikkouteni. Nyt kun minulla on kavereita ympäri maailmaa, Facebookista on tullut ennemminkin yhteydenpitoväline. Omaa Facebookin käyttöäni on hillinnyt ja myös jonkun verran rajoittanut se, että lähes kaikki sukulaiseni ovat Facebook-kavereitani. Istagramiin ei sukulaiset ole vielä liittyneet, joten siellä saan olla kaikessa rauhassa ja hieman vapaammin. Toivon, että asia pysyykin näin.
Google plussaa ja LinkedIniä käytän huomattavasti muita käyttämiäni somen yhteisöpalveluita vähemmän. Nyt kun totta puhutaan, niin en ole edes ihan varma, millä salasanalla pääsisin kirjautumaan Google+-tiliini. LinkedInin tunnen vieraammaksi palveluksi, koska pidän sitä "uraohjuspalveluna". LinkedIniä päivitetään ja käytetään päivittäin, kunhan on ensin saavuttanut jotain.
Pikaviestintäohjelmista, jotka varmaan tavalla tai toisella voidaan olla laskettavissa sosiaaliseen mediaan, käytän WhatsAppia ja tietysti Skypeä. Nuorempana käytin myös Windows Live Messengeriä, mutta onko kyseinen palvelu enää edes hengissä?
Itse käytän vain murto-osaa kaikista sosiaalisen median palveluista. Spotify, Facebook, Instagram ja YouTube ovat some-palveluita, joita käytän päivittäin. Harvemmassa käytössä ovat wiki-alustat, LinkedIn, Google+ ja blogit. Blogeja käytän tämän kurssin myötä vähän enemmän kuin normaalisti, mutta en kuitenkaan päivittäin.
Spotifya ja YouTubea käytän ensisijaisesti musiikin kuunteluun. YouTubesta toki katselen myös videoita. Facebookin käyttö on itselläni muuttunut ajan myötä. Aikaisemmin se oli lähinnä palvelu, jossa vietin aikaa ja kyttäsin ihmisiä, ja kyllä pystyn myöntämään heikkouteni. Nyt kun minulla on kavereita ympäri maailmaa, Facebookista on tullut ennemminkin yhteydenpitoväline. Omaa Facebookin käyttöäni on hillinnyt ja myös jonkun verran rajoittanut se, että lähes kaikki sukulaiseni ovat Facebook-kavereitani. Istagramiin ei sukulaiset ole vielä liittyneet, joten siellä saan olla kaikessa rauhassa ja hieman vapaammin. Toivon, että asia pysyykin näin.
Google plussaa ja LinkedIniä käytän huomattavasti muita käyttämiäni somen yhteisöpalveluita vähemmän. Nyt kun totta puhutaan, niin en ole edes ihan varma, millä salasanalla pääsisin kirjautumaan Google+-tiliini. LinkedInin tunnen vieraammaksi palveluksi, koska pidän sitä "uraohjuspalveluna". LinkedIniä päivitetään ja käytetään päivittäin, kunhan on ensin saavuttanut jotain.
Pikaviestintäohjelmista, jotka varmaan tavalla tai toisella voidaan olla laskettavissa sosiaaliseen mediaan, käytän WhatsAppia ja tietysti Skypeä. Nuorempana käytin myös Windows Live Messengeriä, mutta onko kyseinen palvelu enää edes hengissä?
lauantai 25. tammikuuta 2014
Lisää lukijoita
Tämän viikon kiperä kysymys kuuluu: Mistä lisää lukijoita blogiini?
Päädyin googlettamaan aihetta, vaikka tunnilla aika kattavasti asiasta keskusteltiin. Ajattelin, että Googlen kautta voisin saada uusia vinkkejä, mutta aika lailla samat asiat googlettamalla nousevat kuin mitä tunnilla puhuttiin. Eli tiivistettynä: kommentoimalla, linkkaamalla ja helpottamalla blogin seuraamista saa lisää lukijoita.
Itse en ole kova lukemaan blogeja, keskityn ennemmin kirjoihin ja vielä niin, että itse joutuu sivuja kääntelemään. Kirjan sivut ovat mukavaa vaihtelua näyttöpäätteen tuijottamiselle. Enkä nyt missään nimessä sano, että blogit ovat huono juttu. Itse tarvitsen tarinan jatkumista, jotta kiinnostun. Nämä ovat varmasti osa syitä, miksi tämän viikon aihe tuntuu mielestäni vaikealta.
Jos mietin, että kuinka saisin itseni tyyliset tarinatyypit lukemaan blogia? No, jotta itse kiinnostun täytyy blogissa olla jatkuva juttu, jota käsitellään mielellään vielä hauskaan sävyyn. Esimerkiksi jonkun reppureissaajan matkapäiväkirja voisi toimia, mutta treenipäiväkirja ei toimi. Kuvat ovat myös olennainen osa kiinnostuksen heräämistä. Kauniit kuvat eksoottisista maisemista ovat paljon kivempia, kuin jonkun kuvat omista lihaksistaan salin peilin kautta otettuina. Ruokablogit toimivat siinä suhteessa, että niistä on kiva etsiä uusia reseptejä ja innoitteita, mutta välttämättä vakituiseksi seuraajaksi ei minusta olisi. Tästä voimmekin vetää johtopäätöksen, että myös blogin kategorialla on väliä lukijoita haviteltaessa.
Päädyin googlettamaan aihetta, vaikka tunnilla aika kattavasti asiasta keskusteltiin. Ajattelin, että Googlen kautta voisin saada uusia vinkkejä, mutta aika lailla samat asiat googlettamalla nousevat kuin mitä tunnilla puhuttiin. Eli tiivistettynä: kommentoimalla, linkkaamalla ja helpottamalla blogin seuraamista saa lisää lukijoita.
Itse en ole kova lukemaan blogeja, keskityn ennemmin kirjoihin ja vielä niin, että itse joutuu sivuja kääntelemään. Kirjan sivut ovat mukavaa vaihtelua näyttöpäätteen tuijottamiselle. Enkä nyt missään nimessä sano, että blogit ovat huono juttu. Itse tarvitsen tarinan jatkumista, jotta kiinnostun. Nämä ovat varmasti osa syitä, miksi tämän viikon aihe tuntuu mielestäni vaikealta.
Jos mietin, että kuinka saisin itseni tyyliset tarinatyypit lukemaan blogia? No, jotta itse kiinnostun täytyy blogissa olla jatkuva juttu, jota käsitellään mielellään vielä hauskaan sävyyn. Esimerkiksi jonkun reppureissaajan matkapäiväkirja voisi toimia, mutta treenipäiväkirja ei toimi. Kuvat ovat myös olennainen osa kiinnostuksen heräämistä. Kauniit kuvat eksoottisista maisemista ovat paljon kivempia, kuin jonkun kuvat omista lihaksistaan salin peilin kautta otettuina. Ruokablogit toimivat siinä suhteessa, että niistä on kiva etsiä uusia reseptejä ja innoitteita, mutta välttämättä vakituiseksi seuraajaksi ei minusta olisi. Tästä voimmekin vetää johtopäätöksen, että myös blogin kategorialla on väliä lukijoita haviteltaessa.
lauantai 18. tammikuuta 2014
Uusi alusta, uudet jutut
Heipä hei, täällä taas oppimisblogin kimpussa. Viime keväänä kirjoittelin edellistä oppimisblogiani Markkinointiviestintä-kurssin tapahtumista WordPressin alustalle. Sanotaan, että vaihtelu virkistää, niinpä päätin siis kokeilla toista blogialustaa. Pakko näin alkuun sanoa, että henkilökohtaisesti pidän enemmän WordPressin alustasta. Ehkäpä kyseessä on vain tottumiskysymys. Voimme palata tähän tykkäämiseen uudestaan muutaman käyttökerran jälkeen.
Back to basics! Elikkäs tämän blogin loin Verkkokirjoittaminen-kurssia varten ja aiheeni vaihtuvat viikoittain. Itse olen pirkanmaalainen Kymenlaaksoon eksynyt opiskelija. Aina puhutaan kulttuurieroista maiden välisinä eroina, mutta kolme vuotta Kymenlaaksossa asuneena on pakko todeta, että kyllä niitä kulttuurieroja on ihan maankin sisällä. Ei nämä kulttuurierot niin suuria ole tämän alle kahdensadan kilometrin välillä, mutta kyllä niitä on. Suurimpana erona huomaan ihmisten käyttäytymisen. Täällä pysytellään omissa ympyröissä, ja uudet ihmiset ovat UUSIA ihmisiä. Toki kyseessä voi olla ihan luonnekin, eikä saa yleistää, mutta...
No, mutta tässä tämän päivän jutut. Tästä onkin hyvä siirtyä opparin pariin Pharrell Williamsin Happy-laulun tahdissa.
Back to basics! Elikkäs tämän blogin loin Verkkokirjoittaminen-kurssia varten ja aiheeni vaihtuvat viikoittain. Itse olen pirkanmaalainen Kymenlaaksoon eksynyt opiskelija. Aina puhutaan kulttuurieroista maiden välisinä eroina, mutta kolme vuotta Kymenlaaksossa asuneena on pakko todeta, että kyllä niitä kulttuurieroja on ihan maankin sisällä. Ei nämä kulttuurierot niin suuria ole tämän alle kahdensadan kilometrin välillä, mutta kyllä niitä on. Suurimpana erona huomaan ihmisten käyttäytymisen. Täällä pysytellään omissa ympyröissä, ja uudet ihmiset ovat UUSIA ihmisiä. Toki kyseessä voi olla ihan luonnekin, eikä saa yleistää, mutta...
No, mutta tässä tämän päivän jutut. Tästä onkin hyvä siirtyä opparin pariin Pharrell Williamsin Happy-laulun tahdissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)